logi sisältää elokuva-arvioita ja muisteluja kokoelman 1980-luvun ja 90-luvun alun retro-videokaseteista. Mm. scifi, fantasia, western, piirretyt, anime, kaiju/monsterielokuvat, post-apocalypse, kauhu, mysteeri, arthouse ja draama ovat genreinä edustettuina. Arvosteluasteikko on yhdestä viiteen tähteä. Blogissa käsitellään pääasiassa Suomi ex-vuokrakasetteja. Myös muita vanhoja ja harvinaisiakin sekä uusia kiinnostavia elokuvia ja sarjoja välillä käsitellään (mm. TV-nauhoituksia ja DVD:itä), sekä erikoisuutena Nintendon vuokravideopelejä. Toiveitakin saa esittää. Disney-postaukset löytyvät myös täältä.

"Elokuvat ja videot kuvaavat elämää ja mielikuvitusta sen kaikissa muodoissa. Tässä blogissa elävät harmonisesti rinnakkain niin klassiset piirretyt kääpiöineen ja scifi-maailmat avaruusaluksineen, kuin taide-elokuvat ja hömppä, sekä pienen ihmisen filosofiat ja rakkaus luontoon, aina taisteleviin jättiläishirviöihin, jotka kulkevat käsi kädessä auringonlaskuun – ja lopputekstit katsotaan nekin autuaana." —JE

Spoilereita saattaa välillä esiintyä. Voit lähettää omiakin kommentteja tai muisteluja videoarvioista (tai yleisesti tästä blogista). Voit tehdä sen täältä sivun alaosasta (voit lähettää myös sähköpostia).

---

7.3.2023



Erikoispostaus:
VUOSI ETELÄMEREN SAARELLA
(YLE TV1, 1980-luvun televisioesitys)

Ranskankielinen nimi: Un atoll et un rêve (1985).
Ohjaus: Paul Zumbiehl.    Valmistusmaa: Ranska.
Genre: dokumentti/seikkailu.    Kesto: 51min.
Kuvasuhde: 4:3 (säilyttää alkuperäisen).
Suomeksi puhuttu.


analla paratiisi on tälle miehelle aivan uusi ulottuvuus. Hän on unelmoinut vuosia pääsevänsä autiolle saarelle..."

Näillä sanoilla ja Vangeliksen musiikin säestyksellä johdatetaan katsoja vuonna 1985 ilmestyneen dokumentin Vuosi Etelämeren saarella pariin, joka esitettiin YLE TV1:ssä 80-luvulla pariin otteeseen.

Tämä on minulle hyvin nostalginen dokumentti ja VHS-nauhoitus telkkarista. Olen muistellut sitä näinä vuosina aina välillä, ja erityisesti sen mieleen tuomana Vangeliksen Hymne ambient-kappaletta, joka on piirtynyt dokumentin tunnussävelmäksi. Aihe on kiinnostava, kukapa ei paratiisiin kaipaisi. Aikoinaan kouluvihkoihinkin piirsin tunnilla unelmoivaa kuvaa paratiisisaaresta, jota rehtori tuli selän taakse huvittuneena ihmettelemään.

Näin ohjelman nyt ensi kertaa noin 35 vuoteen. Onneksi video löytyi! Se oli nimittäin erittäin lähellä hävitä. Kyseessä on keltakantinen Kodak-nauha, jossa on samalla nauhalla mm. Fransiscus Assialaisesta kertova Veli Aurinko -dokumentti.

Pariskunta Paul Zumbiehl ja Danièle Zumbiehl viettävät vuoden Etelämeren saarella. Saarelaiset haluavat ja pääsevätkin osin paratiisiin, mutta joutuvat myös luonnon voimien armoille, Mm. ruoan ja veden hankinta, kalastus, suojien rakentaminen ja hylätyn talon kunnostaminen on ankaraa työtä, jota riittää aamusta iltaan. He eivät (kirjaimellisestikaan) kuitenkaan huku vastoinkäymisten alle, vaan sinnikkyys ja neuvokkuus voittaa.


Paul Zumbiehl on kirjoittanut myös elokuvaan liittyen noin 250-sivuisen kirjan. Se on saatavilla vain ranskan kielellä. Teos varmasti syventäisi kokemusta entisestään. Kirjan lukenut toteaa Amazonissa: "Niin aito ja todellinen tarina, joka saa ajattelemaan toista tapaa elää..."

Dokumentti on kaunis ja koskettava – se herättää ajatuksia ja kaihoa jälleen. Näinä kammottavina, uhkaavina ja väkivaltaisina aikoina jos koskaan, kaipaa paratiisia maan päälle.



PS. Trooppisista aiheesta blogissa on aiemmin mm.:

Sininen laguuni -elokuva

Isoäitini 1930-luvun Karibialla viettämästä lapsuuden ajasta kertova sivusto & tekeillä oleva kirja.

---

29.10.2019

Erikoispostaus:
Halloween Hulabaloo VI

auskaa halloweenia kaikille Videomuseon lukijoille! Jo kuudetta kertaa vietetään kauhu- ja kummajaiselokuvakimaraa. Kylläpä aika on rientänyt ja kurpitsaparkoja jälleen silvotaan... Syksyssä parasta onkin, kun koko lokakuun, tai miksei koko syksynkin, voi viettää halloweenia hyytäviä elokuvia katsellen sisällä lämpöiseen vilttiin kääriytyneenä, kun ulkona käy vain viimainen tuuli ja räntää sataa naamaan. Uutta kevättä odotellessa, mutta samalla pimeästä ajanjaksosta nauttien.

- Mysterians
- Star Crystal
- Poltergeist
- Poltergeist ][: The Other Side
- Matka manalaan

---

1.11.2019



MYSTERIANS (Gerit Oy, 1985). VHS (FIx)
Japaninkielinen nimi: 地球防衛軍 (Chikyū Bōeigun, 1957) (suomeksi "Maailman Puolustusvoimat").
Englanninkielinen nimi: The Mysterians (1958).
Ohjaus: Ishirō Honda.    Valmistusmaa: Japani.    Tuotantoyhtiö: Toho.
US-version levitys: Metro-Goldwyn-Mayer.
Genre: kaiju/scifi/sota/toiminta.    Kesto: 1t 32min.
Kuvasuhde: 4:3 (alkuperäinen olisi 2.35:1).    K-12.    Videokoodi: -.
Englanniksi dubattu, suomenkielinen tekstitys.
Suomenkielinen käännös: Jukka Keskinen / Suomen Kuvakasettituotanto Oy.


spoolaisen Gerit Oy:n julkaisema Mysterians-videokasetti oli yksi viime vuosien Top-hauistani. Tuntui uskomattomalta saada se vihdoin kokoelmiin pitkän haun jälkeen (suuret kiitokset Marko!). Olin siis varsin täpinöissäni kun kasetin ensimmäistä kertaa videopesään vapisevin käsin tökkäsin. Harvinaista herkkua nämä hetket videoharvinaisuuksien keräilijän maailmassa. Itse kasetissakin olisi ollut jo herkkua kerrakseen, mutta korkkasin sen kunniaksi myös vehnäoluen ja mansikkaisen mousseleivoksen ja ryhdyin tuijottamaan aparaattia jännityksellä odottaen mitä tuleman pitää.

Mysterians on japanilainen 1950-luvun kaiju (eli jättiläishirviö) & scifi-elokuva. Se ilmestyi vuonna 1957 eli kolme vuotta yhden tunnetuimman jättiläishirviön Godzillan (1954) ensiesiintymisen jälkeen. Ishirō Honda on näiden molempien töiden ohjaaja. On erikoista, kuinka juuri Mysterians valikoitui japanilaisen Toho-elokuvayhtiön repertuaarista 1980-luvulla Suomessa ja pohjoismaissa vuokravideolla julkaistavaksi. Toho tuotti kymmeniä Godzilla- ja muita kaiju-elokuvia, kuten Rodan (1956), Mothra (1961) ja King-Kong kauhun saarella (1967).

80-luvun Suomi-videojulkaisuille tyypillisesti tämäkin japanilainen elokuva on englanninkielinen levitysversio, ja vuodelta 1958. Alku- ja lopputekstitkin ovat englanniksi. Jopa MPAA:n (Motion Picture Association of America) hyväksymä sertifikaatti löytyy (numero 19 085). Itse fyysinen nauha on japanilainen ja harvinaisempaa Nagaoka-merkkiä, jota Gerit tuntuu käyttäneen julkaisussaan.

Mogera-jättirobotti esiintyy 8-bittisinä pikseleinä Nintendo Entertainment System -pelissä Godzilla: Monster of Monsters (Toho, 1988).

Ihastuttava, tönkösti kävelevä jättiläisrobottihirviö (eli mecha) Mogera (tai Moguera, juontuu japanilaisesta sanasta "mogura", joka tarkoittaa myyrää) tekee ensiesiintymisensä jo ennen ensimmäistä varttia. Kerrankin näin, sillä usein kaijun, eli japanista käännettynä "oudon hirviön", ilmaantuminen tapahtuu vasta myöhemmässä vaiheessa. (Nyt tosin ymmärrän miksi se säästetään yleensä loppua varten...) Toiminta alkaa yllättävänkin ärhäkästi. Efektit ovat mainiot ja teräskirveellä veistetyn oloinen laatikkomaisen mönttimäinen Mogera tuntuu aidosti kookkaalta titaanilta. Tämänkin hahmon kelpuuttaisin figuurina oitis hyllyyni.

Nostalgisia jättihirviöitä

Japanilaiset jättihirviö-elokuvat olisivat etenkin lapsena olleet jotain riemastuttavaa seurattavaa, mutta kyllä sisäinen lapseni edelleen niistä nauttii täysin rinnoin. Ylipäänsä 50-lukulainen ja vanha scifi on sympaattista ja kiehtovaa, ja kyseisessä genressä riittää tutkittavaa. Tällaisia filmejä ei ole ollut aikoinaankaan joka vuokraamossa saatavilla, eikä tietääkseni televisiossakaan ainakaan kaijua ole paljoa nähty ennen YLE Teeman kunnostauduttua asiassa 2000-luvulla. (Jenkki-Godzillaa laskematta.)

Elokuvan alkupuolisko on mielenkiintoa herättävämpi ja tenhoavampi kun mysteerisiin mysteriaaneihin vasta tehdään kontaktia. Varsinaista kaijuakin on aika vähän. Olisin toivonut enemmän vierailijoihin ja ulkoavaruuteen liittyviä ideoita. Elokuvan puolivälin tienoilla militaria-scifi ottaa kerronnasta vallan sotamusiikkeineen. Elokuvan japaninkielinen nimi suomeksi käännettynä onkin jota kuinkin "Maailman Puolustusvoimat". Loppu on paikoin turhankin äänekästä ja silkkaa sotataistelua.

Tarinan yksi pääjuonista on klassistakin klassisempi "neito pulassa", joskin mielikuvituksellisessa ympäristössä ja höperöivän haparoivassa kontekstissa. Naishahmot jäävät täysin statisteiksi. Miespääosan esittäjä nuori Kenji Sahara (nyt 87 vuotta) on tuttu monista Godzilla-elokuvista.


Aulakortteja.

Mysterians on paikoin enemmän ja vähemmän viihdyttävä hömelö kioski-tieteiskertomus, jonka kanssa saa hetkeksi heittää unholaan maalliset murheet. Ainakin alkupuolen katsoo mieluusti toistekin.

Akira Ifukuben (tai kuten lopputeksteissä lukee Aikaira Ifukube) säveltämä lyhyt rauhoittava loppumusiikki on hyvä. Yhden elokuvan sanomista kanssa olen kyllä yhtä mieltä; asia on edelleen ja koko ajan mitä tärkeämpi. Eli teknologia itsessään ei ole hyvää eikä pahaa. Oleellista on kumpaan tarkoitukseen sitä käytämme.



PS. Ranskalaiseen vuoden 1987 VHS-kanteen eivät UFO:t riittäneet. Tarvittiin tyrannosaurus, pilvenpiirtäjiä ja tulittavia helikoptereita – mainittakoon, ettei elokuvassa esiinny mitään näistä asioista. Outoa sikäli, koska videon takakannesta löytyy kuitenkin itse elokuvan mainoskuvamateriaalia, joten sitäkin olisi ollut saatavilla.

---

1.11.2019



STAR CRYSTAL (Juno Media, 1986). VHS (FIx)
Englanninkielinen nimi: Star Crystal (1985).
Ohjaus: Lance Lindsay.    Valmistusmaa: Yhdysvallat.    Tuotanto- ja julkaisuyhtiöitä: Balcor Film Investors, Eric Woster, New World Pictures.
Genre: avaruus/scifi/kauhu/hirviö.    Kesto: 1t 30min.
Kuvasuhde: 4:3.    K-18.    Videokoodi: 7680.
Englanniksi puhuttu, suomenkielinen tekstitys.


varuushirviö-elokuvien ystävänä Star Crystal oli minulla ihmeen kauan haussa, vaikkei kasetti niin vuorikristallin harvinainen olekaan. Juno Median vuokrakasetteja ilmestyy aina aika ajoin myyntiin – osa niistä on vähän harvinaisempiakin, kuten fantasialeffa Kadonneet velhot.

Juno Median kasetit ovat yleensä, elleivät kaikki, huonomaineisille Norja-nauhoille talletettuja. Kuva saattaa siksi olla toisinaan heikko. Tämä kasetti näkyi ihan hyvin, joskin jonkin verran junoille tuttua rakeisuutta, vaakaviivoja ja ajoittaista kuvan tummumista esiintyikin.

On erityisen ilahduttavaa, että itse asiaan päästään heti alkuun. Astronautit löytävät vuonna 2035 Marsista kiven ja vievät sen avaruusalukseen. Kivestä paljastuu palaen ja mönjää valuen kristalli. Siitä taas syntyy limainen piipittävä pikku örkki.

Aluksen vanhat tietokoneet ja niiden elokuvaan suunniteltujen käyttöjärjestelmien graafinen ilme aiheuttaa mielihyvää. Ensimmäisessä tappokohtauksessa on ilmiselvästi Alfred Hitchcockin Psyko inpiraation lähteenä. Eikä tämä kimeä äänitehostemusiikki jää yhteen kertaan...

Elokuva ei ota itseäänkään paikoin kovin vakavasti. B-hetkiä pyllistelyineen ja kutumusiikkeinen esiintyy kiitettävästi, tuoden mieleen Leisure Suit Larry -pelien elektroni-jazzit. Miehistö ei ole erityisen ammattitaitoiselta vaikuttavaa. Oikeastaan miehet ovat aikamoisia tolloja. Tietokonekin on ohjelmoitu tottelemaan vain erään "urhon" ääntä. Eikä hän ole tullut ajatelleeksi sitä, mitä muille miehistön jäsenille kävisi, jos hän itse kuolisi. Nerokasta.

Tuntematon elämänmuoto ei tarvitse happea elääkseen ja on saastuttanut puolet aluksen vesivarannoista. Ahtaissa käytäväkanavissa kulkemista ja hirviön liikeradan tietokoneruudulla pisteenä seuraamista esiintyy Alienien tapaan. Olennolla on luikertelevan raksuva limainen ääni, sen vipeltäessä pitkin aluksen käytäviä.

Alkupuolella soundtrack on vakavamman ambientimpaa ja osa taas hupaisaa mukavaa syntetisaattori-fiilistelyä aluksen ja sen miehistön toimia seuratessa.

"Tähtikristallista" on myös Omaxin julkaisema myyntivideoversio.

Soppaan on hämmentävällä tavalla heitetty mukaan kristinuskoa, olennon opiskellessa Raamatun säkeitä. Muukalaisen ulkomuoto on mainio ja läpikuultava. Tapahtumien kulussa riittää varsinkin loppua kohden ihmeteltävää ja WTF-hetkiä. Mutta erittäin hauskaa, että tarina ei lopulta ole pelkästään ennalta arvattava.

Genren faneille viihdyttävä kokemus. Suositelkaa näitä lisää!



MUUTA:

Alussa traileri Blackout, lopussa Red Heat ja Hot Moves.

---

29.10.2019



POLTERGEIST II: THE OTHER SIDE
(Esselte Video / MGM/UA Home Video - keltainen sarja, 1986). VHS (FIx)
Englanninkielinen nimi: Poltergeist II: The Other Side (1986).
Ohjaus: Brian Gibson.    Valmistusmaa: Yhdysvallat.
Tuotanto- ja julkaisuyhtiöt: Freddie Fields Productions, Metro-Goldwyn-Mayer (MGM).
Genre: kauhu/trilleri/yliluonnollinen.    Kesto: 1t 25min.
Kuvasuhde: 4:3 (alkuperäinen olisi 2.39:1).    K-16.    Videokoodi: SF-77057.
Englanniksi puhuttu, suomenkielinen tekstitys.
Käännös: Pertti Rautomaa.


oltergeistin jatko-osa alkaa kauniilla autiomaakuvilla hienon huilumaisen elektronisoittimen siivittämänä. Intiaanien sytyttämästä nuotiosta nouseva savu muodostaa aaveen oloisia savupatsaita.

Katsojana huomaa miettivänsä kuinka intiaanit ovat päässeet korkean kivipaaden harjalle. Musiikki on jälleen Jerry Goldsmithin käsialaa.

Seuraavassa kohtauksessa ryhmä tutkii ensimmäisestä osasta tutun riivatun talon maanalaista luolaa. Talo oli rakennettu entisen hautausmaan päälle.


Tyttö sanoo, ettei halua kasvaa isoksi, koska se ei varmaan ole kivaa. Tyttö herää yöllä ja tietää mummon kuolleen. Kyseisessä kuvassa mummo muistuttaa Jamie Lee Curtista, siltä miltä hän nykyään näyttää. Kohtauksen jälkeinen ambient-musiikki on vaikuttava.

On jälleen erilaisia kauhukohtauksia. Yhtäkkiä naista viedään mullan alle – mutta se onkin vain perinteiseen tapaan unta. Pilvet talon yllä kerääntyvät ja alkaa salamoida, sekä sataa. Joku tai jokin soittaa pikkutytön leikkipuhelimeen. Tytön hammasraudat muuttuvat hämähäkinseittimäiseksi rautalankasekamelskaksi. Yhdessä vaikuttavimmista kohtauksista, vanha pastorimies kulkee ihmisen läpi kadulla.

On miellyttävää ja osoittaa ohjaajalta näkemyksellisyyttä, että elokuvassa esiintyy myös kauniita kohtauksia. Kuten kohtaus, jossa perhoset kerääntyvät intiaanin ympärille romanttisen musiikin säestyksellä. Tyylikästä on myös kun intensiivisesti pauhaavassa kohdassa musiikki ja äänet hiljenevät kuin seinään.

Ällöttävimmässä kohtauksessa mies juo viinapullosta huomaamattaan madon näköisen olennon. Tämä saa hänet pastorin riivaamaksi.

Alien-hirviön luojana maailmankuuluksi noussut sveitsiläinen surrealisti H.R. Giger teki elokuvaa varten luonnostaidetta. Yhteistyö Sveitsistä käsin Hollywoodin efektityöryhmän kanssa ei sujunut kuitenkaan rattoisasti. Tähän vaikutti törmäilevät egot, budjetin rajallisuus ja kulttuuriset väärinkäsitykset.

Elokuvakokemus on paikoin hyvälläkin tapaa hämmentävä. Meno yltyy mukavan psykedeeliseksi loppua kohden. Katsomisesta on vuosikymmeniä aikaa, joten luulin etukäteen nykyhetkessä ensimmäistä Poltergeistia täksi filmiksi. Olinkin nähnyt 90-luvun alkupuolella tämän toisen osan, joka on huomattavasti pelottavampi. Ja se on tietyllä tapaa pastori Henry Kanen näyttelijän Julian Beckin työn ja hyytävien hyvien ulottuvuuskonseptien ansiota. Tyttö puhelimensa kanssa, vanha mies, toiseuden oliot ja lentämiset "toisella puolella" olivat jääneet erityisesti ensikatselusta utuisena mieleen.



MUUTA:

Alussa trailerit Running Scared (1986) ja Where the River Runs Black (1986). Lopussa ei mainoksia.

---

29.10.2019



POLTERGEIST (Esselte Video / MGM/UA Home Video - valkoinen sarja, 198?). VHS (FIx)
Englanninkielinen nimi: Poltergeist (1982).
Ohjaus: Tobe Hooper.    Valmistusmaa: Yhdysvallat.
Tuotanto- ja julkaisuyhtiöt: SLM Production Group, Metro-Goldwyn-Mayer.
Genre: kauhu/trilleri/yliluonnollinen.    Kesto: 2t.
Kuvasuhde: 4:3 (alkuperäinen olisi 2.39:1).    K-16.    Videokoodi: 51794.
Englanniksi puhuttu, suomenkielinen tekstitys.
Suomennos: Ulla Aarnio.


teven Spielbergin tuottama ja Tobe Hooperin ohjaama Poltegeist oli vuonna 1982 suurin kaupallinen menestys kauhuelokuvan saralla. Käsikirjoitus on Steven Spielbergin, Michael Grais'n ja Mark Victorin käsialaa.

Elokuva alkaa Amerikan Yhdysvaltojen kansallislaululla. Lapsi hakeutuu puistattavasti TV-ruudun ääreen. Alkumusiikki alkuteksteissä on hämmentävän iloinen. Kannen Stereo Soundtrack -ympyrä pitää tosiaan kutinsa ja stereo-efektiä käytetään välillä oikein mukavasti. Säveltäjä on Jerry Goldsmith.

Hirvittävä klovni ilmestyy salamoiden välkkyessä pikkupojan huoneeseen. "They're here", sanoo pikku tyttö innokkaalla äänellä. Pojan lusikka ja haarukka vääntyvät kieroon. Elävä puu tulee vaikuttavasti läpi ikkunasta. Huoneessa olevat tavarat alkavat pyöriä. Henget tuntuvat aiheuttavan miehelle hallusinaation, jossa hän kuvittelee repivänsä kasvonsa ja ihonsa irti pääkalloon asti.

Edellä vain muutama esimerkki poltergeist eli "räyhähenki"-kohtauksista. Järkilogiikan voi tämän efektikauhun parissa unohtaa. Nuppi on laitettu kaakkoon ja yliluonnolliset efektit ovat pääosassa. Homma on niin överiksi vedetty, että elämyksestä nauttii ja hämmästelee paikoin suu auki. Konsepti on mielenkiintoinen, sekä paikoin koominen. Toimintaa riittää. Joskin tätä alleviivaava musiikki on turhankin intensiivistä.

Pikkutytön pääosanäyttelijä Heather O'Rourke on roolissaan Carol Anne Freelinginä hyvä. Surullisesti tosielämässä näyttelijä kuoli vain 12-vuotiaana.

Itselleni tulee jatkuvasti miespääosan näyttelijästä Richard Dreyfus mieleen, vaikka kyseessä on aivan eri mies eli Craig T. Nelson.

Keskivaiheilla tuntuu, että kauhu on hiipunut ja elokuva loppuu. Mutta sitten vuoristorata vasta alkaakin. Liekehtivä epäkohtu alkaa imeä pyörremyskyn lailla kaikkea aukkoonsa ja erilaisia näkyjä riittää.

Flegmaattisen staattiset luurangot, joita päähenkilömme kohtaavat, eivät kuitenkaan ole erityisen pelottavia. Mutta toisessa kohtauksessa valkoinen luurankomainen ja röyhelömäinen demoni on lempiasiani koko leffassa. Sen vieras eläväisesti liikkuva ulkoasu on hyvin kiehtova ja inspiroiva.

Tähän olisi mukava saada asiantuntijalta vahvistus (voit laittaa kommenttia tulemaan), että onko elokuva Esselten vuokravideo leikkaamaton. Ainakin ensimmäisellä puoliskolla yhdessä kohtauksessa leikkaus vaikuttaa oudolta ja ikään kuin siltä, että jotain puuttuisi.

"Ei ole olemassa kuolemaa, ainoastaan siirtyminen toiselle tietoisuuspiirille."

Oli niin tai näin, erityisesti kauhutalo-tyyppisten elokuvien ystäville Poltergeist antaa hupinsa ja hetkensä. Tämä muistuttaakin huvipuistojen kauhujen talo -kokemusta. Kakkososa oli itsenikin yllättäen minulle muistorikkaampi ja tutumpi, josta lisää seuraavaksi...



PS. Tobe Hooperin ohjauksista blogissa arvosteltu myös:

Tappava yhteys

Vaara vieraalta planeetalta.

MUUTA:

Alussa traileri Tuulen viemää.

Simpsonien "Homer³"-kauhujakso viittaa elokuvan erääseen kohtaukseen.

Poltergeistista on Gil Kenanin ohjaama 2015 vuoden kolmiulotteisena kuvattu reboot-uusintaversio.

---

10.10.2019



SININEN LAGUUNI
(R-Video / Video Express Ab, 1980-luvun vuokrakasetti). VHS (FIx), videokoodi: 513891
SININEN LAGUUNI
(VCM / RCA-Columbia Pictures, 1980-luvun vuokrakasetti). VHS (FIx), videokoodi: 1026

Englanninkielinen nimi: The Blue Lagoon (1980).
Ohjaus: Randal Kleiser.    Valmistusmaa: Yhdysvallat.    Tuotantoyhtiö: Columbia Pictures.
Genre: selviytyminen/draama/romantiikka/seikkailu.    Kesto: 1t 45min.
Kuvasuhde: 4:3 (alkuperäinen olisi 1.85:1).    K-12.
Englanniksi puhuttu, suomenkielinen tekstitys.
Suomennos: Liisa lukin.


uolla on aurinko. Kuule kuinka sihisee kun se laskee mereen."

Lapset Richard ja Em kokevat haaksirikon ja pelastuvat yhdessä vanhan Paddy-merimiehen kanssa trooppiselle saarelle. Riemu on suuri kun haaksirikkoiset löytävät vesiputouksen ja banaania sekä mangoa.

Frank Launder ohjasi The Blue Lagoon elokuvan vuonna 1949. Siinä mm. Stanley Kubrickin Spartacuksesta (1960) tuttu Jean Simmons näytteli pääosaa.

Tässä 1980-luvun Sinisen laguunin uusintaversiossa kaunis nuori Brooke Shields näyttelee Emmeline-tyttöä eli lempinimeltään Emiä. Richard-poikaa näyttelee Christopher Atkins. Kyseessä on moderni Aatami ja Eeva -asetelma.

Nuorten kisailu ja hassuttelu on samaistuttavaa. Teini-ikä aiheuttaa kuitenkin hiljalleen aiempaan mutkattomampaan suhteeseen nähden komplikaatioita. He ovat autuaan tietämättömiä maailman menosta. Ymmärrettävästi nuorten biologian tiedot ilman valistusta ovat todella heikot ja mm. hämmennys valtaa, kun vatsassa liikkuukin yhtäkkiä jotain.

Filmi kuvaa koskettavasti tytön ja pojan varttumista lapsesta aikuiseksi paratiisisaarella erilaisten haasteiden ja koettelemusten, mutta myös ilojen myötä. He ovat kaukana ja eristyksissä muusta maailmasta, sekä niin sanotusta "sivistyksestä". Hienossa kohtauksessa lapset "kasvavat" vedessä uiskellessaan teineiksi silmien edessä. Kahdeksisen vuotta on kulunut hetkessä.

Romantiikka nousee puberteetin ja seksuaalisen heräämisen myötä. Menetyksen pelko saa nuoret tajuamaan toistensa merkityksen.

Luonnon eksoottiset paikat ja maisemat luovat katsojallekin lämpimät ja kiehtovat puitteet. Pidän erityisesti siitä, että tarina sijoittuu 1800-luvulle. Se tuo ajallisesti sopivaa etäisyyttä, irrallisuutta ja elävyyttä tarinaan.

Merimies oli aikoinaan kieltänyt lapsia koskaan menemästä saaren toiselle puolelle – siellä kun on kuulemma kummitusmies. Em lähtee lopulta tutkimaan saaren kiellettyä puolta ja törmää kivipatsaaseen. Patsaasta valuu verta, suolia ja sisäelimiä. Nuoret ajattelevat patsasta jumalaksi.

Mielenkiintoisimpia elokuvan herättämiä asioita on se, kuinka selviytyä näissä olosuhteissa – sekä fyysisissä että henkisissä. Vaikeuksia riittää. Perusasiat kuten ruoan hankinta ja tuli nousevat luonnollisesti suureen rooliin. Nuoret ovat itse henkisesti lapsen tasolla, vaikka ovat fyysisesti kasvaneet nuoriksi ja sukukypsiksi.


Elokuva kuvattiin Karibian Jamaikalla, sekä eräällä Fijin saarella. Filmin ansiosta löytyi aiemmin tuntematon ja uhanalainen leguaanilaji.




Elokuvan tekoajankohdan tyyli ja hellä ote nostaa mieleen nykyhetken kyynisyyden. Kuten sen kuinka nykyään ei tällaisia tietyllä tapaa viattomia, mutta kuitenkin koskettavia, ajatuksia ja tunteita herättäviä ajattomia elokuvia näe enää televisiossa. Tätäkin elokuvaa on paljon kriitikoiden taholta parjattu. Surullista kuinka kyynisen mielen on kenties vaikea osata nauttia mistään elämässä. Elokuvan kaltaista vilpitöntä rakkauden, kauneuden ja viattomuuden sanomaa ei voi välittää liikaa kaiken nykyajan negatiivisuuden ja ikävien asioiden keskellä.

Sopivalle vastaanottavalle katsojalle tämä on hyvän mielen elokuva kaukaisille rakkauden täyteisille paratiisirannoille, jonne kenties suurin osa meistä kaipaa. Sinne on terveellistä unelmoida, vaikka sitä paratiisia ja utopiaa ei aina löytyisikään – kuin kenties pienissä hetkissä ja ajoittain. Suomen lämmintä kesää, kuumia kallioita ja hohtavia hiekkarantoja jälleen odotellessa... Tällaiset filmit helpottavat katkeransuloisella tavalla tuota kesän kaipuuta.



MUUTA:

VCM-videon alussa trailerit: Cat Ballou. Lopussa: Keskiyön pikajuna, Navaronen tykit.

Sininen laguuni -elokuvat perustuvat Henry De Vere Stacpoolen saman nimiseen romaaniin vuodelta 1908.

80-luvun elokuvan jatko-osa Paluu Siniselle laguunille ilmestyi vuonna 1991 ja sitä tähditti Milla Jovovich.

---

Aiempia blogi-postauksia

---

Tästä voit jättää kommentin johonkin videoarvioon (tai yleisesti tähän blogiin).
Voit myös halutessasi muokata vanhaa kommenttiasi (tai poistaa sen) tätä kautta ilmoittamalla.

Nimi: (pakollinen) Sähköposti: (pakollinen)  Huom. sähköpostisi ei tule näkyville. Älä kirjoita tähän mitään: Kotisivu: Otsikko / postaus jota kommentoit: Kirjoita kommenttisi: