logi sisältää elokuva-arvioita ja muisteluja
kokoelman
1980-luvun ja 90-luvun alun retro-videokaseteista. Mm. scifi, fantasia, western, piirretyt,
anime, kaiju/monsterielokuvat, post-apocalypse, kauhu, mysteeri, arthouse ja draama ovat genreinä edustettuina.
Arvosteluasteikko on yhdestä viiteen tähteä.
Blogissa käsitellään pääasiassa Suomi ex-vuokrakasetteja. Mukana on välillä myös ulkomaisia kasetteja.
Myös muita vanhoja (harvinaisiakin) elokuvia ja sarjoja välillä käsitellään (mm. TV-nauhoituksia ja DVD:itä),
sekä erikoisuutena Nintendon vuokravideopelejä. Toiveitakin saa esittää.
"Elokuvat ja videot kuvaavat elämää ja mielikuvitusta sen kaikissa muodoissa. Tässä blogissa elävät harmonisesti rinnakkain niin klassiset piirretyt kääpiöineen ja scifi-maailmat avaruusaluksineen, kuin taide-elokuvat ja hömppä, sekä pienen ihmisen filosofiat ja rakkaus luontoon, aina taisteleviin jättiläishirviöihin, jotka kulkevat käsi kädessä auringonlaskuun – ja lopputekstit katsotaan nekin autuaana." —JE
Spoilereita saattaa välillä esiintyä.
Voit lähettää omiakin kommentteja tai muisteluja videoarvioista (tai yleisesti tästä blogista).
Voit tehdä sen täältä sivun alaosasta
(voit lähettää myös sähköpostia).
Minä aloitin suoraan videoajasta, mutta vanhempi ikäpolvi muistanee vielä paremmin
puuhailleensa varhaisempien kotielokuvaformaattien kuten 8 tai 16 millimetrin kaitafilmien ja
Super 8 -filmien parissa.
Omia koti-kaitafilmikuvauksia perheeltämme löytyy ja ne odottavat digitointivuoroaan.
Yhdessäkin hupaisassa pätkässä isäni hakkaa toistuvasti halkoa, joka ei millään tahdo mennä halki.
Kuin parhaaseen klassisten Aku Ankka -pätkisten tyyliin.
Tässä taisi olla ääninauhoituskin.
Itse kaitafilmejä toistaessa ja valkokankaalle heijastettaessa kuuluva raksutusääni on todella nostalginen,
kuten koko kaitaifilmi-kokemus muutenkin.
Yllä on hieno Disney-kaitafilmien mainos vuoden 1978 Aku Ankka -lehdestä,
joka jo poikasena kutkutti mielikuvitustani.
Ihan tuon mainoksen perusteella olisin ollut jo 80-luvulla kovin kiinnostunut näkemään kyseisiä filminpätkiä,
mutta enpä tiennyt mistä niitä lähistöltä olisi voinut ostaa...
Sain kylläkin "flashbackin" ja muistan kun ala-asteella meille tuli herra pyörittämään valkokankaalta jotain
Disneyn True-Life Adventures -luontoelokuvista koulun ruokalaan.
Kyseessä oli luultavasti 16 millimetrin kela (tai jopa 35 mm). Ja elokuvissa tuli luonnollisestikin
Disneyn filmejä nähtyä – klassikkoja kuten Fantasia,
Lumikki ja piirrettyjä koosteohjelmia. Elävästi jäi mieleen
Mikin asuntovaunu isolta kankaalta, joka on kaikkein parhaimpia ja mielikuvituksekkaimpia Disney-pätkiksiä.
1980-luvun alkupuolella videokasetteja ruvettiin vuokraamaan Suomessa kotikäyttöön Beta- ja VHS-formaateissa.
Näin tuli mahdolliseksi katsoa kotona elokuvia ja piirrettyjä milloin vain halusi,
kun aiemmin niitä oli voinut nähdä vain elokuvateatterinäytöksissä.
Kuitenkin jo tätä ennen 1970-luvulla ilmestyi kotikäyttöön myytäviä 8 millisiä ja 16 millisiä kaitafilmejä.
Ne olivat yleensä vain muutaman minuutin kohtauksia ja valittuja pätkiä elokuvien huippukohdista.
Osa oli ilman ääntä ja jotkut mustavalkoisia.
Disneyn 1980-luvun vuokravideoita olen kerännyt koko ikäni,
mutta kaitafilmejä en ole ryhtynyt haalimaan. Kaikkea ei vain fyysisesti pysty keräämään.
Aihe kuitenkin kiinnostaa ja erityisesti kaitafilmien mainoksia ja katalogeja kerään,
joista tässä postauksessa jaan skannattuna uusimmat saaliini (kiitos jälleen Sampo!).
Niistä lienee iloa muillekin Disney-faneille ja ne ovat todella harvinaista herkkua nähtäväksi.
Kaunista klassista graafista suunnittelua ja kuvitusta. Kaksi kotimaista ja yksi ulkomainen katalogi olkaatten hyvä.
Suomenkielinen 12-sivuinen Walt Disney 8 mm kotielokuvien esite oletettavasti 1970-luvun lopulta.
Toinen suomenkielinen Disneyn 8 mm kotielokuvien esite, 16 sivua.
Vielä loppuun kolmas ulkomainen katalogi. Täältä
Garage Sale Finds -blogista
löytyy kyseinen katalogi jo skannattuna, niin en tällä erää skannannut sitä omaan blogiin.
Tässä kuitenkin kansi ja sivu 8, joka puuttui tuolta ulkomaisesta blogista.
PS. Mainiossa Sammonlaarissa lisää Disneyn kaitafilmeistä suomeksi.
Muistan elävästi kuinka pikkupoikana vedin ulos piuhat ja vein
punaisen 70-lukulaisen mustavalkoisen ASA-television jakkaran päälle
kotipuutarhaamme. Suuntasin antennin ja viritin kanavat
seurataukseni jalkapallon mestaruuskisoja kesähelteessä
vihertävien tuulessa heiluvien puskien keskellä.
Kyseessä oli joko Italian 1990 tai USA:n 1994 kisat.
Kuva: Rauno Träskelin, Museovirasto.
Jostain syystä kannatin noihin aikoihin oranssipaitaista Hollantia ja
etenkin moppitukkaista Ruud Gullitia.
Ehkä osittain näin suomalaisittain huvittavan nimensäkin johdosta. Mutta kyllä mies pelatakin osasi.
Ja Hollantiin liittyen pitihän jokin korvike Suomelle saada tuolloinkin.
Tämän kesäisissä Ranskassa järjestetyissä UEFA:n EM-kisoissa tuli kannatettua
mm. naapurimaa Ruotsia, veljeskansa Unkaria, yllättäjä Islantia ja toista
Euro-kisojen ensiesiintyjää Walesia ihan jo lohikäärme-viirien takia.
Etenkin alkukisoja villinneet viime hetken maalit ovat aina hulppeita
– ja tietenkin viime hetken tasoitukset etenkin silloin kun panokset ovat korkealla.
Alkukisoissa väkivaltaisuuksia aiheuttaneet venäläiset ja englantilaiset huligaanit onneksi sittemmin hävisivät pois.
Harmitti kun Zlatan Ibrahimovocin maajoukkupelit loppuivat tähän turnaukseen.
Ei vaan saanut Ruotsi yhtään (joukkueen itse tekemää) maalia kisoissa aikaiseksi.
Ja 22.6.2016 pelatussa Ruotsi-Belgia-pelissä
Ruotsin tekemä maali hylättiin väärin perustein.
"Korkea jalka" – mitä ihmeen jääjalkapalloa tämä on??
Ja tilanteessahan belgialainen itse tunki päätänsä alas.
Tasoituskaan ei tosin olisi riittänyt vaan muistaakseni Ruotsin olisi peli
pitänyt voittaa päästäkseen jatkoon.
(Ymmärrän toki tuon korkean jalan rangaistavuuden toisenlaisissa tilanteissa.)
Zlatanin suuret pohdinnat olivat alkukisojen mainiota antia.
Tuli mieleen tyyliin Kahdessa tornissa kuningas Theodenin
"Where is the horse and the rider?"-filosofoinnit.
Kyllä selostajillakin jutut liitelevät, kuten Tapio Suominen keväällä
Mestarien liigan ottelussa Manchester City vastaan PSG 12.4.2016 kohdassa 18:00 (0-0)
totesi: "Enkeli ja jeesus vastakkain", viitaten
Manchesterin Jesús Navasiin ja PSG:n Ángel Di Maríaan.
Palatakseni EM-fudikseen, 7.7.2016 pelatun välierän Saksa-Ranska
ottelun jälkipuoliskon toisella lisäminuutilla Ranskan maalivahti teki
syöksymällä paraatipelastuksen huippunopeasta laukauksesta.
Selostajan pelitilanteesta luonnehtima "paranormaali torjunta"
oli sekin hienosti kuvailtu. Ranska voitti pelin 2-0.
Hienoa kun saadaan huikea huipennus kisoille kun isäntämaa Ranskaa pelaa finaalissa,
jossa vastustajana odottaa Cristano Ronaldon Portugali.
Portugalin jatkoon menoihin olen ollut tyytyväinen, sillä on viihdyttävää
lukea mitä diivailua Ronaldo aina keksii seuraavaksi.
Ei miehen pelitaitoja kukaan kiistä.
Mutta vaikkapa Islannille tasapelistä kuittailu ja se ettei hän suostunut
kättelemään vastapuolen pelaajia oli naurettavaa.
YLE:llä oli 13.6.2016 illalla hauska muistelo-kooste vuoden 1992:n EM-loppumatsista Tanska-Saksa,
jossa mm. kuningas Jari Litmanen esiintyi nuorena kommentaattorina.
Lopussa kommentoijilla oli otsaan maalatut Tanskan liput ja miekkoset heijasivat
käsi kädessä. Hyvän mielen hupaisaa nostalgiaa.
Itse peliin liittyen filmaus ei saa täältä sympatiaa osakseen eivätkä muutkaan epäurheilijamaiset temput.
Ihan jo se raivostuttaa kun pallo menee sivurajan yli, niin monet pelaajat ovat
aina joka tilanteessa nostamassa kättään pystyyn kun priimus luokanopettajalle.
Saadakseen siis heiton, vaikka kuinka tietäisivät, että heistä itsestään se pallo on yli mennyt.
Silti poikkeus vahvistaa säännön. Onhan Diego MaradonanJumalan käsi vuoden
1986 MM-kisoista kaikkien aikojen maali
(ja aina vaatimattoman Maradonan oman kommentin mukaan se vielä nimettiin).
Jotenkin vielä runollista kun argentiinalainen teki maalin jalkapallon perussääntökirjan kaikkein vastaisimmalla tavalla.
Kävi tämän vuoden EM-finaalissa miten kävi, hienot kisat ovat olleet.
David Guettan hauskaan kisojen elektroniseen teemamusiikkiinkaan ei voi kyllästyä.
Erityisesti upeasti pelannut piskuinen mutta suuri Islanti jäi mieleen
vaikuttavine "húh"-viikinkikannatushuutoineen.
Jäämaa antoi uskoa ja esimerkkiä pienten maiden
mahdollisuuksille kunhan sisua ja tahtoa riittää.
Islannin maaleja tuli kyllä huudettua, melkein kuin Suomea olisi kannustanut.
Suomen taivalta arvokisoihin jään edelleen innolla odottamaan.
Kiitos havainnekuvasta Madventures FB.
Peleistä (mutta ei siis siitä jalkapalloilija-Pelestä monistettuna)
Ei tosi-elämän potkupallon voittanutta, jota kuka vain voi harrastaa.
Itse olen viitisen vuotta pelannut. Viihdyn oikeana tai vasempana laitahyökkääjänä.
Mutta retro-tietokonepelien ystävänä mainittakoon, että Sensible Softwaren Sensible Soccer (1992)
on paras 2D-jalkapallopeli johon on tullut törmättyä.
Italy '90 oli Amiga 500:lla myös mainio kokemus.
Stigan jalkapallopelin sain 80-luvulla vaarilta ja mummilta joululahjaksi ja kyllä sitä
innolla pelattiinkin.
Nimesimpä oman musta-valko-pukuisen lempipelaajankin saksalaiseksi ja tein sille kannatuslaulun –
"Eriksson on rautaa ja muut ovat roskaa...". Maalasin jopa hahmolle parran.
Ja "hullutus" oli eräs taktiikka, jolla sai hämmenettyä, puolustettua ja torjuttua vastustajan
hyökkäysyrityksiä heiluttamalla omaa pelaajaa hervottomasti edes-takaisin.
Pelaajia loukkaantui rajuissa mittelöissä tuon tuosta ja raajojakin menetettiin.
Onneksi kaupasta sai ostaa varapelaajia. Suomen paitaisia ei harmi vain (kas kummaa) löytynyt...
(Stigan jääkiekkopeli ei ole muuten ollenkaan niin jouheva, mukaansa tempaava ja miellyttävä
pelimekaniikaltaan kuin jalkapallo-versio.)
EDIT 11.7.2016: No niin saatiinhan Rollulle arvomitali :). Vielä Messille sellaisen soisi.
Ihan uskomattomia tilanteita Portugali-Ranska-finaalimatsissa riitti. Tolppaa hipoen, ylärimaa, paraatipelastuksia puolin ja toisin... Aivan huippumolareita kyllä.
Olihan tässä draaman kaari kohdallaan heti alusta alkaen Ronaldon harmillisen loukkaantumisen myötä.
Pari huomiota:
- Moutinhon filmaus ;( kohdassa noin 105:50. Korkea jalka joka ei edes osunut lähellekään.
- Ja sitten Ederin kädestä tuomittiin Ranskalle keltainen kortti :/.
- Ajan peluu kuuluu noihin filmauksen tapaisiin epäurheilijamaisuuksiin. Tässä Pepe ja molari (vaikka molkke saikin keltaisen, ei se mitään asiaan vaikuttanut). Tuomari ei kuulunut niihin terävimpiin kärkiin jotka ottavat näitä kunnolla huomioon ja laskevat sen mukaan. Kun jossain ottelussa tuli minuuttikin lisäaikaa lisäajan päälle juuri näistä räikeistä ajanpeluista johtuen.
Paketissa on kisat. Kiitos tästä kuukaudesta. Sitten Huuhkajia seuraamaan ja Mestarien liigaa odotellessa.
PS. Hieno se koi.
PPS. 5.9. klo 21:45 alkaa huuhkajien
MM2018-karsinnat.
Ensimmäisenä vastassa Kosovo Turussa.
Sitä seuraa Suomi-Kroatia 9.10. klo 21:45 Tampereella.
Vastaan tulee lisäksi EM-kisojen suosikkimaa Islanti, Turkki sekä Ukraina.
Mainittakoon vielä, että toivoa sopii FIFA:n ottavan MM-kisat pois
vakavia ihmisloukkauksia kisojen järjestämiseksi tehneiltä
tulevilta isäntämailta Venäjältä ja Qatarilta ja vaihdettavan ne muualle.
7.7.2016
OTUS - CREATURE (Europa Vision, 1986). VHS (FIx)
Englanninkielinen nimi: Creature (1985).
Ohjaus: William Malone.
Valmistusmaa: Yhdysvallat.
Tuotantoyhtiöt: Cardinal Entertainment Corporation / Trans World Entertainment.
Genre: scifi/kauhu.
Kesto: 1t 30min.
Kuvasuhde: noin 1.70:1.
K-16.
Videokoodi: 116.
Englanniksi puhuttu, suomenkielinen tekstitys.
Takakannen teksti: "Titan, Saturnuksen suurin kuu, pitää suojassaan vuosituhansia vanhaa oliota,
josta tulee kuuhun laskeutuneen avaruusaluksen miehistön painajainen. Otus eliminoi miehistön yksi kerrallaan
ja lopulta vaihtoehdotkin ovat huvenneet.
Otus on jännityksen täyttämä science fiction elokuva,
joka saa jännityksen valtaan kokeneimmankin avaruusseikkailujen ystävän. Se on matka, jolta kukaan ei halua pois."
OLIO (Viking Video Ab). VHS (FIx)
Kesto: 1t 30min.
K-16.
Videokoodi: V-01411.
Englanniksi puhuttu, suomenkielinen tekstitys.
Käännös: Jukka Keskinen / Suomen Kuvakasettituotanto Oy.
Takakannen teksti: "Klaus Kinskin loistava roolityö!
Alien ja Aliens -elokuvat ovat aloittaneet jännityselokuvien uuden aikakauden — avaruuteen sijoitetut
hermoja repivät jännärit.
OLIO on eräs arvostetuimpia jännäreitä vuosiin, siitä on osoituksena
lukuisat palkinnot, joita elokuva on voittanut eri puolilla maailmaa järjestetyissä jännityselokuvafestivaaleilla.
Todellinen makupala kovan jännityksen ystäville."
Jälleen 80-lukulainen analoginen logo-animaatio (Trans World Entertainment) asettaa heti oikean aikakauden tunnelmaan.
Alienin (1979) suosion vanavedessä avaruushirviö-elokuvia
ilmestyi yhtäkkiä kuin sieniä sateella.
Mukavan jouhevasti turhat alustukset pois jättäen
Creature (1985) alkaa suoraan extra-terrestriaalisella arkeologialla.
Alkuvaikutelmana alun astronautti-hahmot ovat totaalisia hölmöläisiä,
kuin suoraan vaikkapa poliisiopistosta.
He tekevät Titanin kuusta arkeologisen löydön, säiliökapselin.
Lampulla valokeilasta heijastuen sen sisällä näkyy jonkinlainen terävähampainen olio joka liikahtaa
ja astronautti säikähtää tiputtaen taskulamppunsa.
Tämän seurauksena kapseliin tulee särö.
Mutta huoli pois!
Ottaakseen valokuvan tuoreesta löydöstä astronautti vaatii
kaveriaan mittasuhteiden vuoksi kuvaan mukaan,
ja vieläpä istumaan kapselin päälle
— jossa sisällä hän on juuri hetkeä aiemmin nähnyt jonkin
vieraan epämääräisen olennon liikkuvan...
Tyyliin "istupa nyt rennon letkeästi siihen vaan; kyllä istut nyt!!"
Tietenkin kapseli särkyy ja pläts, veri roiskuu.
En tiedä ovatko tekijät olleet tosissaan vai onko heillä ollut
"pieniä" ongelmia keksiä loogista juonenkuljetusta heti alkuun
monsterin esittelemiseksi. No, istuminen valmiiksi säröillä
olevan vieraan epäilyttävän artefaktin päälle saadakseen halutun lopputuloksen oli
selvästikin parasta mitä käsikirjoittajat tällä kertaa keksivät.
"Parasta" kohtauksessa lienee myös se, että tämä vastahakoinen kaveri
teki työtä käskettyä, vaikka ei millään olisi ensin halunnut istua,
varmaankin jo etukäteen arvelemaansa surman suuhun.
Mutta pakkohan se on jos kaveri kerta käskee!
Kohta seuraavassa kohtauksessa jo avaruusasemakin räjähtee.
Myöhemin miehistö tutkii 200 000 vuotta vanhaa "tavaraa",
joksi muukalaislöydöksiä jälleen rentoa tyyliä jatkaen kutsutaan.
Perin ihmeellinen rikkinäinen auton rengaskin näyttää tavaroiden joukosta löytyvän.
Todella ala-arvoisia käsittämättömän sovinistisia "huumori"hetkiäkin koetaan.
Näistä esimerkeistä käynee ilmi, että aivot voi ja kannattaa
jättää seuraavan puolitoista tuntisen ajaksi narikkaan jo ensimmäisten sekuntien aikana.
Hutiloitu "jännitysmusiikki" ei järin tee hommasta uskottavampaa.
Avaruusefektit planeettoineen ja aluksineen ovat kylläkin ihan näppärät.
Gore-efekteihinkin on nähty jonkinlaista vaivaa.
Joka tapauksessa turhan vakavuuden sijaan katsominen kannattaakin ottaa hupimielessä
ja oikeassa viihtymiseen asennoituneessa mielentilassa.
Ollaan kuitenkin 80-luvun nautinnollisten B-elokuvien syövereissä, jotka
sopivat erityisesti viikonlopun viettoon.
Elokuvasta on alussa eritellyt kaksi Suomi-videota: Otus (Europa Vision, 1986)
ja Olio (Viking Video Ab).
Otus on leikkaamaton ja jälkimmäinen on ainakin joissain tapauksissa leikattu versio,
mutta oma kappaleeni oli siinäkin leikkaamaton.
Ilmeisesti joistakin Olio-julkaisuista puuttuu minuutti 10 sekunnin verran seuraavia kohtauksia:
Alkutekstejä edeltävässä kohtauksessa Howardin kuolemaa on lyhennetty muutamalla sekunnilla.
Susanin kuolemasta puuttuu veren roiskumiset.
Puuttuu kohta, jossa riivattu Susan herää ja sylkee verta.
Hirtettyjen ruumiiden kuvat puuttuvat.
Kaikki näkymät joissa Melanie repii riivatun Jonin kasvoja on poistettu.
Kaikki kohtaukset, joissa otus syö Melanieta on poistettu, sekä irrallisen pään tippuminen lattialle.
Täysin hömelö leffa, mutta kyllähän näitä monsterirainoja mielellään kesäiltojen ratoksi katselee.
Elokuvana yhden tähden veroinen, mutta viihdytyksestä kaksi, joten annetaan 2 tähteä.
PS. Sekoitin muuten elokuvassa esiintyvän Klaus Kinskin virolaiseen näyttelijä Jüri Järvet'iin,
joka esiintyi Andrei Tarkovskin mestariteoksessa Solaris (1972).
Vastaavaa tunnistettavaa nenähuuli-kaarretta näyttelijöillä kasvonpiirteissä esiintyykin...
(Josta taas assosioiden Michael Douglasillakin on hieman tätä tiettyä samaa piirteistöä.)
16.6.2016
VAARA VIERAALTA PLANEETALTA (Cannon / Showtime, 1988). VHS (FIx)
Englanninkielinen nimi: Invaders from Mars (1986).
Ohjaus: Tobe Hooper.
Valmistusmaa: Yhdysvallat.
Tuotantoyhtiö: Cannon.
Genre: scifi/kauhu.
Kesto: 1t 35min.
Kuvasuhde: noin 1.47:1 (alkuperäinen olisi 2.35:1).
K-14.
Videokoodi: 302038.
Englanniksi puhuttu, suomenkielinen tekstitys.
Takakannen teksti: ""Poltergeistin" ohjaajan TOBE HOOPERIN uusi kihelmöivän jännittävä elokuva!
11-vuotiaan Davidin painajaisuni muuttuu todeksi, kun vieras avaruusalus laskeutuu yöllä heidän talonsa taakse.
KUKAAN EI TIENNYT, MISTÄ NE TULIVAT JA MITÄ NE OLIVAT... MUTTA NE TULIVAT OTTAAKSEEN VALLAN!"
Videomuseon blogin sadas postaus!
Jo kuvien perusteella ensivaikutelmana on mainiolta vaikuttavaa B-scifikalkkunaa.
Kyllähän mainoskuvilla on merkitystä.
Kansi ei paljasta tai kerro juuri mitään paitsi tuttuja öisiä eteerisiä UFO-valoja rauhaisan niityn ja sen aidan takaa.
Mutta kun lopulta näin takakannen, niin siinä esiintyvien erkkimerkkien kuvan takiahan tämä entinen
Showtimen sinisen sarjan vuokravideo oli hommattava.
Mietin jonkin aikaa keitäs nuo örkit muistuttavatkaan,
ja sitten muistui että nehän olivat kuin suoraan Aku Ankan painajaisista.
Carl Barksin tarina vuodelta 1949.
Tarina löytyy erikoisnumero-Akkarista 11/1984, jossa on kantena upea Barksin maalaus.
Avaruusalus laskeutuu David-pojan kotitalon takapihan niityllä sijaitsevaan hiekkakuoppaan.
Mm. Davidin vanhemmat lähtevät iltakävelylle kuopalle ja palaavat takaisin oudosti käyttäytyen.
Poika ja koulun sairaanhoitaja Linda ainoina aiheesta tietoisina
käyvät parivaljakkona selvittämään ihmisten kummallista muuttunutta käytöstä.
Tämä klassinen vierauden teema pohjaa kauhuelokuvissa mm. Dracula-myyttiiin,
joka scifi-elokuvissa on vääntynyt avaruusolentojen tekemiin "käännytyksiin";
muuttaen ihmisistä käytökseltään omituisia, robottimaisia ja vieraita.
Tämä on uusintaversio vuoden 1953 elokuvasta Avaruuden pirut (Invaders from Mars),
jonka ohjasi William Cameron Menzies.
Kauhuelokuvissa kunnostautuneen vuoden 1986 version ohjaaja Tobe Hooperin
muista töistä mainittakoon Tappava yhteys (1985), Salem's Lot - kauhujen kaupunki (1979),
Pimeys (1979) ja Poltergeist (1982), joka lienee tunnetuin.
Tappava yhteys muuten pyörii telkkarissa Davidin palatessa koulusta kotiin.
Musiikki on vaihtelevaa ja outoa aavemaista atmosfääriä tukevaa.
Aihe huomioon ottaen on lähdetty tekemään vähän turhankin perinteisen kaavan
ja tyyliltään yllättävänkin "vakavasti otettavaa" elokuvaa suurimman osan ajasta.
Vaikka erikoisia hetkiä esiintyykin, kuten sammakoita syövä luokanopettaja.
(Tästä muistuu mieleen vähän vastaavanlainen kohtaus V-sarjan uudessa 2009-luvun versiossa.
Siinä on sekopäiset volyymit hilattu kaakkoon juuri oikealla tavalla.)
Mutta juoni voisi olla kekseliäämpi.
Aiheen käsittely on kovin tavanomainen ja keskitytään ihmisten välisiin keskusteluihin
ja heidän reaktioihinsa.
Ne kummajaisethan jälleen kaikkein mielenkiintoisinta ja hauskinta antia olisivat!
Tällaisissa elokuvissa toivoo, että tapahtuisi mahdollisimman övereitä asioita.
(Kuten päästäisiinpä vaikkapa sinne avaruuteen örkkien planeetalle
vierailulle; tässä tapauksessa Marsiin.)
Toivottuihin kalkkuna-sfääreihin päästään muutamassa kohtauksessa.
Erikoistehosteet lavasteineen ovatkin kerrassaan loistavia.
Syykin selviää, sillä ne ovat velhojen Stan Winston ja John Dykstra käsialaa.
Varsinkin kun jälleen puhutaan 80-luvun fyysisistä eli oikeista animatroniceista, nukeista
ja muista analogisista efekteistä, niin niissä riittää autenttista käsinkosketeltavaa fiilistä.
Jotkut kohdat ovat suorastaan uskomattoman hienoja ja ihmetettelee miten ne on oikein tehty
silloisella tekniikalla.
Hämmentävästä ala-asteen kouluainemaisesta lopusta en oikein tiedä.
Tuntuu ettei ole keksitty miten päättää tarina ja menty sieltä mistä aita on matalin.
(Aidathan ovat kansitaiteessa ja elokuvassakin isossa osassa...)
Elokuva on parhaimmissa kohdissaan viihdyttävä, muuten turhan perinteinen ja paikoitellen hieman tylsä,
mutta katsottavaksi suositeltava epä-E.T.-välipala.
Olen erittäin tyytyväinen tähän käyttämästäni 6 eurosta ja 5 sentistä
(summan puolesta suurinpiirtein saman verranhan markka-aikaan käännettynä
tämän vuokraaminenkin olisi viikkorahoista aikoinaan verottanut).
13.6.2016
Extra-postaus: VIDEOIDEN UUS-RETROKANSIA
Breaking Bad, The Walking Dead, Guardians of the Galaxy, Game of Thrones, Mad Max: Fury Road, Cloverfield.
Olen aina silloin tällöin liittänyt (toistaiseksi lähinnä Disney-aiheisten) postausten yhteyteen omia
retro-versioitani vanhojen videokansien tyyliin sellaisista videoista, joista ei 80-luvun julkaisua ole ollut.
Tässä omia suosikkejani muiden tekemistä uusien 2000-luvun leffojen ja TV-sarjojen 80-luvun tyylisistä VHS/Beta-retrokansista
ympäri netin kerättynä.
Cloverfieldin design ei muuten järin puhuttele, mutta valittu kuva-aihe on siinä mielessä hyvä,
sillä leffassa kyseisestä örkkimörkistä nähdään vain heikkoja vilahduksia
eikä DVD-kansissa ole monsterista tietoakaan
(päätöntä Vapaudenpatsasta löytyy sitäkin enemmän).
Tässä potretissa se kamera kerrankin pysyy sentään paikallaan.
PS. Täydellisesti teemaan sopien, tämä klassikko-Youtube-video on silkkaa neroutta ja nautintoa.
Extra-postaus: PIIRRETTYJEN VIDEOESITTEITÄ JA MAINOKSIA
Sain juuri Disney-keräilijäkaveri Sampolta upean lahjan,
suomenkielisen Walt Disney Home Video -esitteen vuodelta 1983.
En ollut tätä koskaan aiemmin nähnyt.
Lehtisessä on esittelyssä 15 videonimikettä (6 piirrettyä ja 9 näytelmäelokuvaa) ja sen on painanut Oy Lito-Print Ab Espoo.
Ennestään kokoelmistani löytyi saman formaattinen kolmitaitoksinen Select Videon esite,
sekin vuodelta 1983.
Suomessa Oy Kirjalito Ab julkaisi Select Videon repertuaaria,
johon kuuluivat mm. piirretyt Lucky Luke, Asterix, Kippari Kalle, Masi sekä myös Walt Disney Home Videon julkaisut.
Tämän Warner Home Videon piirrettyjen mainoksen taas poimin videovuokraamosta jo pikkupoikana.
Tuntuu kuin se olisi eilispäivä, varsinkin näissä hellesäiden tunnelmissa kun kesällä
erityisesti videoita mummilassa vuokrailtiin.
Warnerin videoita edusti Suomessa ScanVideo Oy Musiikki Fazer Musik Ab.
Mainoksessa nähtävän sinikantisen videosarjan hahmojen seikkailukoosteita julkaistiin
6 kappaletta: Putte Possu, Väiski Vemmelsääri, Sylvesteri ja Tipi,
Maantiekiitäjä ja Kelju K. Kojootti, Speedy Gonzales, Repe Sorsa.
Vastaavaa sarjaa julkaistiin punakantisena 3 videota: Henry Haisuli, Elmeri ja Kukko Koppava.
PS. Laitetaan vielä kirsikaksi kakun päälle tämä ruotsalainen Disney-esite.
14.5.2016
KIELLETTY MAAILMA (Videotrage / Oy Arbitrage Ab / VTC-Video, 1984). VHS (FIx)
Englanninkielinen nimi: Forbidden World (1982).
Ohjaus: Allan Holzman.
Valmistusmaa: Yhdysvallat.
Tuotantoyhtiö: New World Pictures.
Genre: scifi/kauhu.
Kesto (videon kellon mukaan): 1t 14min.
Kesto (takakannen mukaan): 1t 30min.
Kuvasuhde: 4:3.
K-18.
Videokoodi: 8035.
Englanniksi puhuttu, suomenkielinen tekstitys.
Takakannen teksti: "Jännittävä kertomus siitä mihin tieteelliset kokeilut voivat johtaa.
Avaruudessa partioiva astronautti Mike Colby (Jesse Vint) ja hänen apulaisensa robotti
Sam-104 saavat käskyn lähteä ulkoavaruuteen. Eräällä asemalla on tutkittu geenejä ja
bakteerien käyttäytymistä ja nyt siellä on tapahtunut onnettomuus: Tiedemiehet ovat
kehittäneet olion, joka yhtäkkiä kääntyykin heitä vastaan.
Pystyykö Mike Colby auttamaan heitä vai tuhoaako olio heidät kaikki?"
Vaasalaisen Arbitragen Kielletyn maailman VHS-julkaisun
kansikuvassa on vastaava "nainen hirviön armoilla"-aihe kuin
Kauhun planeetan videokannessa,
vaikka jälkimmäinen onkin hienompi maalaus.
Näiden B-scifi-elokuvien tuottajakin on sama eli Roger Corman.
Klassinen musiikki vakuuttaa alkuun horroksesta heräävän pääosaa esittävän miehen uninäkyjen siivittämänä ja antaa lupauksia tulevasta.
Klassinen sopii yllättäen mainiosti kauhu-scifiin ja sitähän soisi käytettävän vaikka enemmänkin.
Harmi vain, että elokuva ei oikein lunasta odotuksia.
Pitkään kerkesin toivoa ja odottaa elokuvalta paljon enemmän kuin mitä oli luvassa.
Juoni osoittautui ja paljastui turhan yksinkertaiseksi.
Kauhun planeetta on tälle tosiaan sopiva verrokki ja se vie pelin täysin.
Uusintakatselun jälkeen kuitenkin Kielletyn maailman kokemus parani hieman, varmaan kun ei odottanut yhtä paljon.
Trash-elokuvien tyyliin aivot kannattaakin olla nollilla eniten nauttiakseen.
Ja positiivista on, että "vieraalla planeetallakin" päästään hieman käymään, siis ulkona aavikolla.
Tästä Videotragen FIx-videosta on legendan mukaan kaksi julkaisua: sensuroimaton ja leikattu versio.
En tätä pysty varmistamaan, mutta kuulemma sitä kumman version kasetti pitää sisällään, ei ilmeisesti tiedä
muusta kuin katsomalla kasetin ja tarkastamalla sen keston.
Kansipaperi on molemmissa sama.
80-luvun monsterileffan VHS-kansi on etenkin pätevä (jonka vuoksi sen alunperin halusinkin) niin jää ehdottomasti kokoelmiin.
Ja vielä kun on peräti leikkaamaton versio.
"Made in U.K."-nauhan kuva oli hyvä. Äänityksessä kuului korkeataajuksinen kiminä elokuvan ajan.
MUUTA:
Lopussa traileri: Tulen valtaistuin (The Throne of Fire, tekstitys ruotsiksi).
1 KOMMENTTI:
VHS Finland kommentoi leikattua versiota – 14.5.2016 klo 17:07
Olen aikaisemmin omistanut leikatun version tästä joka siis on ulkoisin puolin täysin identtinen tämän leikkaamattoman kanssa.
Kyseessä on erittäin vähäiset leikkaukset jota ihmettelen että ovat edes vaivautuneet.
Puuttui lähikuva missä mömmöksi muuttuneen proffan käsi lähtee irti (näkyy trailerissa jo) sekä lopusta kohtaus missä
monsteri lävistää hännällä naisen ja häntä tupsahtaa niskasta ulos ja verta suihkuaa. Sen kuvan tilalle oli editoitu
hidastettua lähikuvaa monsterin kidasta(?).
Tästä voit jättää kommentin johonkin videoarvioon (tai yleisesti tähän blogiin).
Voit myös halutessasi muokata vanhaa kommenttiasi (tai poistaa sen) tätä kautta ilmoittamalla.