Andrei Tarkovski syntyi 1932 pienessä kylässä Volgan rannalla runoilijan poikana. Hän seurasi musiikkikoulun kursseja, omisti kolme vuotta maalaamiselle, liittyi 1952 itämaisten kielten instituuttiin jossa opiskeli kaksi vuotta arabiaa, työskenteli ja opiskeli 1954–1956 geologina Siperiassa ennen liittymistään Moskovan yleisliittolaiseen elokuvakorkeakouluun VGIK:iin, jossa hän opiskeli 1956–1960 Mihail Rommin johdolla ja valmisti diplomityönään elokuvan "Tiejyrä ja viulu" (1961).

Tarkovskin esikoispitkä "Ei paluuta" ("Ivanin lapsuus"), joka kuvasi nuoren pojan sotakokemusta, voitti jaetun kultaisen leijonan Venetsiassa 1962. Keskiaikaisen ikonimaalarimunkin ja hänen aikakautensa muotokuva "Andrei Rublev" valmistui alunperin 1966, mutta tuli julkisuuteen vasta 1969 Cannesissa. 70-luvulla – niin, sen mitä silloin tapahtui te voittekin lukea Tarkovskin omista päiväkirjoista, jotka ovat nimeltään MARTYROLOGIA eli vaikeuksien luettelo. Päiväkirjojen ensimmäinen osa "Kotimaassa" kattaa vuodet 1970–1981. Jatko-osa "Maanpakolaisvuodet" valmistunee julkaistavaksi lähitulevaisuudessa.

Tarkovski tutki elokuvissaan – sikäli kun sai siihen tilaisuuden neuvostomaan pysähtyneisyyden aikakaudella – ihmisen mahdollisuuksia yltää moraaliseen tietoisuuteen maailman olemuksesta kriisitilassa, luoda valoa kaaokseen. Usko ja järki, taide ja tiede, historia ja tulevaisuus, luonto ja sivilisaatio: Tarkovski toi elokuvaan kaikkein filosofisimmat kysymyksenasettelut.