Music teaser: Grand Prix Circuit (Trance Remix) by Avalkis

For celebrating the soon starting Formula 1 season 2017, here is a sneak preview teaser from my upcoming trance / 80s & 90s style remix of Kris Hatlelid‘s awesome music soundtrack from the 1987 computer game classic Grand Prix Circuit by Accolade.

The final piece will have f.ex. 1980s style lyrics :). Stay tuned!

Drawing: A Stream of Tears (2007)

jukkaeronen-stream_of_tears jukkaeronen_kyyneltenvirtaHappy Women’s Day! <3

A Stream of Tears (2007). Above is a version colorized with computer. Next to it here is the whole original pencil drawing also, 74×46 cm.

A sad yet gentle and hopeful image of a girl sleeping in a stream of her own tears, surrounded by a misty forest. A white pigeon her soul flies away.

  • Girl with a pigeon seems to be one of my many reoccurring motifs also see the ending of Venus and the Dream Machine comic.
  • The image was used as a cover of my 2CD ambient album collection Kyynelten virta (2008).
  • Also used as a stamp.

Comic strips: Narcosis the Cat Meets Pixels and Rasters

narcosisthecat_54_pixels_c narcosisthecat_86_rasters_c

Narcosis the Cat comic strips #54 (2010) and #86 (2010-17). Inspired by the modern day digital printing errors of various kind, 1980s computer games with their low-resolution pixel style, and classic comic strip rasters.

Comic poem: Apokryfia – Venus and the Dream Machine (2011-17)

avalkis_gorki_ja_bantuApokryfia is my poetic series of graphic novels and comic strips. Graphic poems, if you will. The illustrations, visions and ideas often start from my sketch books that I’ve had as visual diaries since 2009. I usually carry the newest book with me wherever I go in case of wanting to draw an idea down.

The story of Apokryfia – Venus and the Dream Machine: it all began with a singular dot. In 2011 I decided to make a metamorphing or animating drawings out of sketch book #6 (Zeta). I wanted to see out of curiosity what kind of visions would happen along the way from such small beginnings. Meaning, in the 110 pages the images slowly transform and animate into the next image. Happenings and characters appear and disappear. It starts and ends with a dot.

Here is the final 8 page result as of 2017 when I drew and constructed the final graphic novel / comic strip. This was the core of it but there is additional left-over material that I might publish some day too. Especially if I hear interest from You, dear readers.

Everything you’re about to see and read is from my imagination without outer stimulants. Everything was improvised. (Except for the final color image that was partially inspired by the graphics of 1980s version of a Finnish cherished board game from the 1950s.) Now let us begin.

As a suggestion here’s a perfect psychedelic companion musical piece for listening while reading – Avalkis: When It Is Raining from My Arms (2001):

je_apokryfia_venus1 je_apokryfia_venus2 je_apokryfia_venus3 je_apokryfia_venus4 je_apokryfia_venus5 je_apokryfia_venus6 je_apokryfia_venus7 je_apokryfia_venus8

The graphic novel as a short story poem:

Avalkis: VENUS AND THE DREAM MACHINE Poem © 2017 Jukka Eronen

Venus passed a busy market street full of beautiful fertile naked women.

The images of strange beings in her mind merged with the memory of a girl from her youth. And all the animals she had always loved.

It all became a reality – just from mere thoughts. Who would’ve thought?

It was only a matter of seconds and by chance this even ever became a reality of its own.

This was all thanks to her dream machine.

She had purchased a peculiar machine from an old woman in a bazar tent; not knowing at the time how powerful it truly was.
In the corner of everything this thing made it all happen – it was a machine that created real life from dreams.

Her lips turned tulip red and began to blossom, her eyes turned into tears and her voice softened like a trumpet stuffed
with an orange in its mouth.

Touching the crystal images made every step easier for her. And for them. She could see and hear it all now clearly.

So it came, that Gorki and Bantu met for the very first time. They got frightened at each other at first, but when they saw there was nothing to fear they were happy to finally have found a friend. A much needed precious life form companion — a lasting friend that we all would like to have and hold in our hearts. Even for that brief moment that we call… life.

How different they were in appearance yet so similar in habits and everything else… and in dreams. They shared a mixed combination of all the good qualities that beings can have; supporting the other where the other was lacking in.

The encounter was brief yet joyous and full of excitement. It had been the most important handshake of their curious lives.

(And not one of those outrageously hilarious rope-pulling manoeuvres à la Mr. Trump, that no one was luckily exposed to in this universe.)

Now it was time to move on – and to let the tiny Venus find her way too.

Venus grew bigger and bigger, and swam to the shore of emptiness. Surprisingly she met Mr. Ambivalent there — a curious featureless fellow from Mars, that she tried to greet. But missing mutual language they didn’t really understand each other…

Still there was something universal in their essence and form of life.

A snake broke free from its fractal face. It crawled in hot dessert passing a black mirage walking by in the distance.

Perhaps the image belonged to a redeemer she was after?

Unfortunately it turned out to be something much more sinister. It was a Slave Dealer in the land of the dead.

Surrounded by poor fragile skeleton souls, a skeletal giraffe and their Dark Dealer master in between, a mysterious sign in the mountains gave her the last and only gleam of hope of ever finding peace.

The bird, a white pigeon, was firmly held by the dealer. After 3000 days of war, misery and struggle it finally broke free from its master’s shaking, tired and bitter grip. The bird merged with the Moon where it received its wings and force of light.

The pigeon guided Venus from this day onward – till the rest of her days.

Now Venus will flourish once again and drink ice from the fountain of Africa.

Where her home is.

The Sun became her… and after her.


Comic strip: Happy Valentine’s Day! <3


“Fire Mask has a friend called Eyelip.”

“She follows him everywhere.”

“She is secretly in love with him.”

Happy Valentine’s Day everyone! <3 This is from the comic strips of Narcosis the Cat Meets the Flapsticks.

Music: Avalkis – A Love’s First Kiss (2010 Symphonic Ambient Mix)

Due to request here is a 2010 symphonic ambient remix of A Love’s First Kiss by me from Disney‘s Snow White and the Seven Dwarfs (1937) soundtrack.

This is a non-commercial unofficial mix made out of appreciation, love and inspiration.
Original song composed by Paul J. Smith and Leigh Harline, based on Frank Churchill‘s One Song.
No copyright infringement intended. Original music and composing belong to the copyright-holder(s).

Music: Avalkis – When It Is Raining from My Arms (2001)

cd_whenitisrainingThis is one of my most psychedelic songs from 2001. Yet coherent in melody. I used to play around with unconventional various rhythms; I’d like to get back there.

I have called this style of my music from this period as “Renewing Power Experience”.

From the album World Lies in Leaves (2001). This is the first time I publicly release this song on my web page.

This song was on my Narcosis the Cat Meets the Flapsticks comic book album’s (2010) music CD as When It Is Raining from My Paws. The CD companion featured ambient, avantgarde and psychedelic music to be listened to while merging into the comic book fantasy world.

Part 1: When Reality Comes Along
Part 2: Did It Come to You
` ` When it is calm reality comes along; then you can hear me calling true… Long time ago since I left everything where it was, still now it is raining from my arms; for the first time in world – it makes all come to life. ´ ´
Song and poem lyric © 2001 Jukka Eronen


Kirjoitus: Unikone – kuinka luoda ajatuksilla elämää?

kieli_suomiTällä kertaa suomenkielinen postaus – This post is in Finnish.

Tämä erikoinen aihe tuli mieleeni kun juttelin retrovideokansien tekemisestä ja videoista nähdyistä unista nimimerkin Snowdance kanssa.

jukka_eronen_world_beyondOlen nähnyt unia, joissa esiintyy Videomuseo-sivustoni blogissakin ja sivuilla käsiteltyjä vanhoja Disney-kasetteja joita olen koko ikäni kirppareilta ja divareista etsinyt. Keräilystäni ja aiheesta oli juttu Helsingin Uutisissa tammikuussa 2017. Nämä videot ovat tosin unissa olleet kansitaiteiltaan aivan uusia tuttavuuksia; ennen näkemättömiä Aku Ankka ynnä muita kansia. Kerrankin olin jossain metsähökkelissä (tyyliin Karjaalta pohjoiseen, Fiskarsista länteen) jossa tyypillä (parrakas mies?) näitä videoita jostain syystä siellä metsän keskellä oli. Ja toisen kerran olin unessa yöllä videodivarissa kaupungissa joka tuntui Porvoolta ja sijaitsi sen kohdilla. Älysin juuri tätä kirjoittaessani, että öinen katu lamppuineen jolla videodivari sijaitsi muistutti kuitenkin Salon erästä katua… (Salossa oli oikeassa elämässä yksi erinomainen videodivari aikoinaan, mutta unessa tämä katu taas sijaitsi eri paikkaa.)

Mikä näissä unissa on erityisesti jäänyt mieleen ja mikä on todella kummallista ja hämmästyttävää, on kuinka mieli pystyy unessa luomaan kaikki nuo piirrokset ja graafiset kannet logoineen ym. yksityiskohtineen! Ja välillä ison määrän kerralla. Siis aivan “tyhjästä” – mieli luo sellaisia monimutkaisia kuvia joita ei ole ennen nähnyt. Peruspohjana toimii tietenkin se visuaalinen materiaali hahmoineen joka on tuttua ja muistiin tallettunut ja sitä unen näkö yhdistelee uusin tavoin, myös kolmiulotteisesti; käsittämättömällä laskennallisella teholla reaaliaikaisesti.


Kuvasarja “1. Enlightenment” analogisesta animaatiosta/videoteoksestani Digital Transitions (2000). Keksin käyttää vanhaa analogivideokameraa hyödykseni saavuttaakseni tällaisen fraktaaliefektin. Teos oli esillä valokuvasarjoina ensimmäisessä taidenäyttelyssä, jossa olin osallisena – Aniara 2000 Hangon kirjaston galleriassa, taiteilija Eero Caseliuksen inspiroivalla ja elinvoimaisella johdolla.



Mm. elokuvat, videot, musiikki ja taide itsessään kuvaavat mielikuvitustamme sen kaikissa muodoissa. Elokuvat ovat nykypäivänä visuaalisesti huikeita ja aidoilta tuntuviin maailmoihinsa upottavia kolmiulotteisia laaja-alaisia elämyksiä ja kokemuksia, vaikka tekniikka ei vielä täydellistä olekaan. (Joskin kuvallisen annin kustannuksella sisältö jättää mainstream-elokuvissa usein valtavasti toivomisen varaa, mutta en siihen tässä postauksessa sen enempää mene. Visuaalisen prameuden ja vankan sisällöllisyyden ei kuitenkaan tarvitsisi missään nimessä olla poissulkevia tai syödä toisiaan; niiden yhdistelmähän on onnistuessaan jotain aivan huikeaa.) Joka tapauksessa – periaatteessa kaikki mitä voi vain kuvitella, voidaan nykypäivänä esittää elokuvissa, ja vielä kolmiulotteisena. Pian varmaan hologrammeinakin.

jukkaeronen_roadtonowhereJos jonain päivänä saisimme unimaailman teknologian kautta valjastettua suoraan hereillä olevaan todellisuuteen, niin mihin kaikkeen vielä pystyisimmekään! Eli mitä jos unet ja ajatukset pystyisi tietokoneella kuvittamaan/tallentamaan, ja vaikka luomaan virtuaalisesti tai 3D-tulostamaan sen tilan, kuvat ja esineet… Luoda valmiita kuvia, kirjoja, elokuvia, animaatioita, sarjakuvia ym. teoksia pelkillä ajatuksilla. Jos ajatuksilla voisi luoda materiaa – entä jopa elämää :-o. Varmasti monenlaisia huikeita käyttötarkoituksia löytyisi jos asiaa miettii – taiteeseen, teknologiaan, lääketieteeseen, biologiaan, arkkitehtuuriin, geografiaan, luonnon suojeluun…

Luonnon säilyttämisen ja eläinten hyvinvoinnin pitäisi muutenkin olla kaiken tekemisemme keskipiste. Itsekkäimpien ja muista lajeista piittaamattomimpienkin tahojen ja suuryritysten tulisi tajuta, että omakin tulevaisuutemme ja hyvinvointimme ja elämisemme riippuu luonnosta ja sen elävistä. Uutisia lajien sukupuutosta, ympäri maailman tapahtuvasta metsien hakkuusta ja nurkkakuntaista absurdia luontovihamielisyyttä ja eliöiden halveksuntaa esiintyy niin paljon päivittäin politiikassa ja mediassa, että aiheesta ei voida tarpeeksi puhua ja valistaa.

Tämän toteaminen ei ole minkään asteista ylimielisyyttä vaan päinvastoin faktojen toteamista sekä tunnustamista. Luonnossa ja elämän hauraassa monimuotoisuudessa kaikilla pienimmilläkin eliöillä on paikkansa ja merkityksensä monimutkaisine ja arvaamattominekin yhteyksineen. Me kaikki olemme yhteydessä toisiimme; tämä on mm. Pilvikartasto-elokuvan kantava teema.

Jukka Eronen: Kaleidoscope 21Mitä tulee uniin ja elokuviin, tietyissä ns. taide-elokuvissa unet ja todellisuus limittyvät ja soljuvat kauniisti ja luonnollisesti yhteen, eikä niiden välillä tehdä välitöntä erottelua. Aivan kuin katsojaa aliarvioiden rautalangalla pitäisi vääntää ja tehdä hirveä haloo joka kerta kun “tämä tässä olikin vain unta”. En lakkaa ihastelemasta ja hämmästelemästä Ingmar Bergmanin Fanny ja Alexanderin (1982) erästä kohtausta jossa lapset ovat piilossa puulaatikossa jossa heidät on määrä kantaa huomaamattomasti turvaan; mutta kohtauksen kanssa ristiriidassa olevia tapahtumia ei millään tavalla selitetä. Todellisessa elämässäkin unet ja todellisuus ovat yhtä tasaista virtaa kietoutuen toisiinsa. Ne ovat molemmat todellisia ja merkityksekkäitä, sekä merkitykseltään vaihtelevia. Välillä todellisuus ja muistomme sekoittuvat uniin ja unemme muistoihin.

Nämä uni- ja ajatuskoneet ovat vielä osittain toistaiseksi scifi-ajatuksia, mutta eivät välttämättä kauaa kun miettii ja vertaa minkä kaiken ympäröimänä jo elämme, joka oli tieteiskuvitelmaa hetki sitten vaikkapa 80-luvulla. Tähän kaikkeen on jo niin tottunut ja turtunut. Ja on olemassa esimerkiksi jo kokeita joissa tietokoneeseen yhdistetty ihminen on ajatuksillaan esimerkiksi liikuttanut näytön kursoria. Biomekaanista ihmistäkin kohti ollaan jo otettu askelia, kuten keinotekoisten elimien ja silmien muodossa.

Ehkä tulevaisuudessa viihdytämme itseämme katselemalla toistemme unia. Vaikka sitäkin jo nyt vaikkapa elokuvateatterissa ja peleissä teemme.

Tutustumisvinkkejä aiheesta ja viitteitä:

  • Brainstorm-elokuva (1983) käsittelee ajatuskoneideaa. Ohjaaja on Douglas Trumbull, jonka huikeat efektit ovat tuttuja mm. tieteiselokuvista 2001: Avaruusseikkailu, Star Trek: The Motion Picture ja Hiljainen pako.
  • Ultima Worlds of Adventure 2: Martian Dreams (1991) tietokoneroolipeli käsittelee marsilaisten unikonetta. Peli vaikuttaa todella mielikuvituksekkaalta ja eeppiseltä steam punk -seikkailulta. Tapahtumat alkavat kun raketti lähetetään epähuomiossa Marsiin. Mukana on 1800-luvun merkkihenkilöitä, kuten Sigmund Freud ja Mark Twain. Ensimmäisessä Pelit-lehdessä 1/1992 oli pelin ratkaisu. Pitäisikin tutustua viimein kyseiseen peliin tarkemmin. Täällä lisää Ultima-peleistä.
  • Star Trek: The Next Generation (1987–94) scifi-sarjassa replikaattorikone pystyi luomaan mitä vain esineitä.
  • Supertree Grove Garden on unenomainen, surrealistinen ja keinotekoinen, mutta samalla orgaaninen elävä keidas Singaporessa. Kun näin tästä ensi kertaa kuvia, tuntui että todellakin jonkun unet ja unelmat olivat käyneet toteen; ajatukset manifestoituneet materiaksi.

Tämä artikkeli on julkaistu myös Videomuseon blogissa.

Hyvät lukijat, mitä muita aihetta käsitteleviä kirjoja, elokuvia tai teoksia Teille mahtaa tulla mieleen?

Artikkelin kuvat © 2000-2002 Jukka Eronen

Music: Avalkis – Tree of Love (2016)

cd_avalkis-tree_of_loveThis is an interesting song in that it utilizes my whole vocal range – from bass to highest note.

Sometimes it can take a long time from a melody and a sketch of a song to a finished version. This is the song that started a new age in my composing in 2011. I had written ballads before but with this song I started to make (without knowing it at the time) a full album of romantic vocal ballads. I hope to release the full album next year, 2017.

The album Tree of Love – and Other Ballads from the Darkened Sun and this song have been many years in the making. I am glad to share this with You, finally. Hope you enjoy.

Personally my favorite part is “the last dance” with the piano at the very end of the song. It feels like “after all said and done”… And it is meant to sound “clumsy”. And honest. And real.

Heartfully warm special thanks to Joonas, Hanne, Matti, Liis, Kriku, Sini (and little boys), to my loving parents and to all others who have supported my music this year and in the past years – it has given me strength and inspiration to work day and night on this and other upcoming albums! Also thanks to Liis for suggesting the harmony multi-vocals :).

Update 23rd December 2016: As a Christmas bonus here is the original acoustic 2011 live recording of “Tree of Love” – Merry Christmas!

  • The wintery scene of trees on the single/album CD cover is from the upcoming post-apocalyptic Sci-Fi film Soulweaver: Requiem for Earth.
  • This is an island in Tammisaari. There is a beautiful V-shaped old tree in the center. It is the same island I talked about in the recent music post Summer Island. A few years ago I decided to swim there in the summer. I like extreme sports but the distance was longer than I had estimated. With the energy I had left in me I made it to the rocky shore of the island and had an experience of “an evolutionary flashback” I felt how a fish came to the solid ground for the first time ever and its fins growing to legs. Read the whole story here

Here are the lyrics:

AVALKIS: Tree of Love (or: May I Have This Last Dance with You?) Song and lyrics © 2011–16 Jukka Eronen
1. I, I chose the light, over the dark
In my mind I realize
it is not you, it is not me
It’s everything between
In this life… life, life life
I’ve seen so many, many times…
You slip away
2. You, you made me cry
What I tried to hide,
wasn’t my tears
We, we plant a tree,
there inside it’s free
to show your thoughts
In this life… life, life life
I’ve had so many, many times…
You slip away
3. Please, let me embrace the tree
for it gives me life to go on
Once, the seed was sown,
yet never known,
how long must it take
To have you here, in my arms
And never letting go
after the tides that kept us apart
You’ll see, when we rise from the sea
it’s the tree of love
it will grow eternally
Daa-da-da-daa, daa-da-da-daa…
4. In this world of tomorrow
I have to let go of all the sorrow
Please follow me in the night…
night, night night
Where the only light is in your eyes
You’ll see, when we rise from the sea
It’s the tree of love,
it will grow eternally
Daa-da-da-daa, daa-da-da-daa…

If I were to die,
I’ll remember you
and have you in my heart – in my heart – in my heart – I will have you… have you… I have you…

Until we meet again


“- May I have this last dance with you?
– Can I take you to the dance floor?
– You’re beautiful this evening. Would you like to make love with me?”

kieli_suomiLyriikat suomeksi:

AVALKIS: Rakkauden puu – Saanko kanssasi viimeisen tanssin? Laulu, sävel ja lyriikat © 2011, 2016– 2017 Jukka Eronen
1. Näin, näin valon ja pimeän
mielessäin, mä ymmärrän Valon valitsen, se kenties vie
meidät lähemmäs toisiamme

Kunnes taas… taas, taas, taas
Sen kaiken jälleen, joudun kokemaan…
Pois luotain karkasit

2. Vain, vain sinä vain, sait mut itkemään
ei kukaan kyyneliään, voi kätkeä

Me istutamme puun
ja varjoissa kuun
voimme vain odottaa

Joudun taas… taas, taas, taas
Sen kaiken jälleen, jälleen kokemaan…
Pois luotain karkasit

3. Anna, anna mun syleillä
puuta ikuista, se mua lohduttaa

Kerran, siemen alkoi itää
mutta en voinut tietää
turhaanko odotan

Sua vielä kerran, syliini
En koskaan päästäis’,
luotain pois, milloinkaan

Näetkö sen, jälkeen vuorovesien
puun rakkauden
joka vain kasvaa ainiaan

Daa-da-da-daa, daa-da-da-daa…

4. Tässä maailmassa huomisessa
Täytyy mun päästää kaikesta surusta

Seuraathan mua, pimeimmäs’ yös’
yös’, yös’, yös’

Jossa ainoa, valo silmissäis’ on

Näetkö sen, jälkeen vuorovesien
puun rakkauden
joka vain kasvaa ainiaan

Daa-da-da-daa, daa-da-da-daa…

Jos mä kuolisin, kaiken jättäisin
mut sua en milloinkaan – en milloinkaan – en milloinkaan
En sua jättäisi kokonaan, kätken sut… kätken sut sydämeeni…

Kunnes tapaamme taas


Music: Do Penguins Dream of Warmth (2001)


Here’s a piece from the 2001 album World Lies in Leaves with a long ambient beginning and psychedelic trance ending.

The title and the theme of this song derives and was inspired from the penguin short story in the Disney film The Three Caballeros (1944). I saw it first time on a VHS in the 1980s and got it as a gift one memorable Christmas. The animated short tells the story of a penguin living in the South Pole. He doesn’t appreciate the cold conditions at all and dreams of sun, warmth and palm trees. I totally relate to that even though I’m a wash-proof Finn otherwise :).

Also, the title refers to the cyber punk science fiction novel Do Androids Dream of Electric Sheep? (1968) by Philip K. Dick, which the movie Blade Runner (1982) was based on.

Hope you enjoy this trance of the past! More to come, stay tuned.

Characters: Symbol Land




Having made their first appearances in the Apokryfia books, main characters of the wordless Symbol Land comic strips, sketches and artwork are Man ♂, Woman and Tri-Heart .

Also known as Mars, Venus and Love.

Mr. Ambivalent also makes his gentlemantic appearances every now and then. Here is his first comic strip adventure: Mr. Ambivalent Makes out with the Moon (2011):


The man got the job done, excellent – well done Mr. Ambivalent! 😎 Mr. Ambivalent got his signature top hat and walking stick at a later stage. More about Mr. Ambivalent and Symbol Land characters coming up so stay tuned…